Kyllä on KYLYMÄ!

Joo, mutta mun piti siis kirjoitella siitä meitin hiihtoharrastuksen etenemisestä. Jee, me ollaan käyty suksimassa jo kohta kymmenkunta kertaa! Pimu on yleensä suurimman osan matkaa irti ja jäällä näkeekin hyvin ettei pääse vastaantulijat yllättämään. Hiihtäminen on kivaa. Me on tähän asti käyty siinä meidän "takapihalla" Pitkälläjärvellä suksimassa ja kyllä niissä maisemissakin aikalailla silmä lepää. Siellä kaislikossa kun suksii ilta-auringossa niin oi että! Pimu käy aina tsekkaamassa yhdet verkonreiät, mutta toistaiseksi ei ole kalaa jätetty :-( Musta se on kyllä ihan hyvä juttu.

Pakko avautua: toi koira on niin sairaan ahne. Tein Pimulle normaaliin tapaan apetta (yrjölänpuuro tyyppistä) ja laitoin sen annoksen tietty sitten ulos jäähtymään portaalle. Teemu ihmetteli mulle, että mitä Pimu vartioi oven vieressä? Ruokaapa tietty. Ei siinä vielä kaikki - kohta sieltä kuului murinaa! Menin kysymään, että kurretko syö sun ruokias. Ja hevonkukut siellä mitään ollut, mutta savu nousi koiralla vaan korvista. Just joo.

Kävin yrittämässä hiihtohommia Pimun kanssa vielä iltalenkiksi. Keli oli "haasteellinen", koska oli satanut lunta eikä latuja ollut ajettu. Eipähän ollut kenelläkään nokan koputtamista kun koiran kanssa käy ladut pilaamassa. Olen käynyt hiihtämässä Pimun kanssa varsinaisesti kolme kertaa aiemmin: edellisvuonna kerran testattiin kamalassa pyryssä kerpelettojen kera (...) ja kaksi kertaa nyt Posion lomalla enimmäkseen Pimu vapaana.

Pitkäjärven jäälle meidän piti mennä, mutta siellä oli jään päällä (?) niin paljon vettä, että käännyttiin aika pian takaisin. Pimu veti varsinkin alkumatkasta hyvin, vaikka raskastahan se oli: rämpiä lumessa ja vetää vielä. Eikä me oltu lenkillä kuin ehkä kolme varttia, josta Pimu varmaan puolet vapaana. En halua tappaa orastavia vetohaluja liian raskaalla aloituksella ja jumituksella. Tuli kyllä mieleen, että potkukelkka olisi luistanut mukavasti hiukan jäisillä pyöräteillä (ehkä jopa turhan mukavasti).

Käytiin Pimpulaisen kanssa sunnuntaina tokoilemassa Ninan järkkäämässä tapahtumassa Kaisa Hilskan luona, itse asiassa Raisiossa. Pimun kanssa treenasimme luoksetulon stoppia, ruutua, saatiin vinkkejä kaukoihin ja myös PK a-esteeseen :-D

Luoksetulon stoppeihin saatiin vinkiksi harjoitella ihan perus vauhtitreeniä kosketusalustalla. Eli pitää laittaa matto käskyn alle ja sitten treenata vauhdikkaita laukalla matolle menoa. Sitä kautta pääsee harjoittelemaan hokkarijarrutusta sitten. Pohjatöitä siis tiedossa ja niitä kaivattiinkin! Ruudun alkeet näytti olevan hyvällä mallilla, lisää vaan samaa etäisyyksillä ja häiriöillä. Luoksetuloa ruudusta pitää treenata. Kakeihin vaan treeniä, oikeaan suuntaan sekin menossa. PK a-estettä kokeiltiin huvitusmielessä... mutta tuli kyllä ajatus, että jos vaikka alkaisi reenaamaan Pimuakin rullalle...

Kiitokset hyvin järkätystä treenistä Ninalle!

Pimpsakka kävi itsenäisyyspäivän ratoksi kiertämässä kehää Tampesterissa ryhmänäyttelyssä. Mukana olivat äippä-koira, setä-koira, sisko-koira ja pari velipuolikastakin, unohtamatta sitä yhtä sukulaissälliä. Virallista menestystä ei oikein tullut suuntaan eikä toiseen, mutta mä olin niiiiiiiiin tyytyväinen pikku-Mustiin! :-D (tähän miljoona ihkutus hymiötä)

Me käytiin kolmen kerran näyttelykurssillakin eli kyllä hommaan panostettiin :-). Lähinnä kyllä ilmoitin meidät sinne sen takia, että saadaan treenattua seisomista häiriöissä ja saan vieraita ihmisiä käpälöimään Pimua. Vähän nämä koiraihmiset olivat liian kilttejä ja varovaisia, vaikka pyysin oikein ronskia otetta.

Seisomista treenattiin vähän. Itse asiassa hiukan tästä spin-offina Pimu pääsi myös hierojalle, koska sen seisonta-asento näytti vieraan silmin siltä, että selkä saattaisi olla jumissa. Ja siis jumissahan se oli, en ollut vain itse osannut sillä silmällä katsoa. Selän takia Pimu seisoi hiukan takajalat kropan alla. Mutta siis ensin hieroin itse ja se näyttikin auttavan. Lisäksi kotona hoidin selkää lämpimällä kaurapussilla, josta neiti-koira ei kyllä tykännyt yhtään. Se piti pari ekaa kertaa pyydystää ja käskyn alla pitää sen aikaa paikallaan kun pussin piti antaa olla. Muutaman kerran jälkeen se ehkä havaitsi sen helpottavan, koska ei enää ollut ihan niin kovaa karkuun menossa. Mutta loppujen lopuksi varasin varmuuden vuoksi vielä hierojankin. Ettei nyt ainakaan tähän huonoon asentoon kaatuisi kauneus! Näyttely oli maneesissa, jossa siis oli kamala hiekkalattia ja olemattomat seinät ja ovet vuosi kylmää. Toisin sanoen oli aivan pirun kylmä. Vaikka oli lampaantaljaa yms. niin kun en muistanut takkia, niin Pimun selkähän jumi hiukan uudestaan...

Mutta siis itse asiaan. Olin aivan kauhuissani nähdessäni tuomarishenkilön. Olin elätellyt pientä ajatusta siihen asti, että esittäisin Pimun itse, mutta ei tarvinnut kauaa harkita. Tuomarissa ei varmasti mitään vikaa, kunhan oli iso mies jolla vielä liehuva takki päällä ja päässä iso pipo. Olin aivan varma, että tästä ei selvitä ilman haukkuja. Nina kuitenkin hoiteli tilanteen Pimun suotuisalla avustuksella mallikkaasti ja koiruus sai oikein maininnan kauniisti esiintymisestään. Huh! Ja voi että Pimpaus näytti rimpulalta niiden mörssäreiden vieressä! Pienen pieni reppana, joka ei ole saanut lähimainkaan riittävästi ruokaa... (oikeasti kamalan isoja suurin osa! en ymmärrä...)

Tuomari olisi ilmeisesti toivonut hieman "voimakkaampaa" kaikkea:

Kovin kevytrakenteinen kauniisti esiintyvä narttu, kevyt pää. Vahva selkä. Tarvitsee huomattavasti voimakkaamman rungon. Voimakkaasti kulmautuneet takaraajat (mun tulkinta). Saisi kauttaaltaan olla huomattavasti vahvempi.

Ollaan nyt tehty näitä keppitreenejä joka aterialla aamulla ja illalla. Joskus on ollut huonot asetelmat tai mä kämminyt palkan kanssa, mutta kyllä siihen alkaa vauhtia ja liikettä eri tavalla tulla, niin sanotusti ilmettä. Edelleenkään ei pysty koskemaan jos keppi on alaviistossa ja ruokakuppi suoraan nenän alla... Ja koira on siis 4-vuotias, jonka kanssa ollaan tehty _aika paljon_ luopumisia muodossa jos toisessa.

Heti myös jos häiriö alkaa käydä ylitsepääsemättömän kovaksi niin kosketuksen tarkkuus kärsii: Pimu painaa hyvällä kestolla kuonoaan keppiin eikä kyllä korjaa kosketustaan kärkeen. Pari kertaa tänä aamuna otin käyttöön negatiivisen rankaisun eli poistin kepin kun piti vaan kuonoaan kepin varrella. Mun kyllä pitää myös itse muistaa olla tarkkana kriteerin kanssa ja hyväksyä vain ja ainoastaan palloon osumiset. Sen takia kun olen tästä omasta tarkkuudesta hiukan ollut epävarma, niin kokeilin ihan vain kerran, pari tuota kepin poistoa.

Pimun on vaikea tehdä ruokakupin kanssa hommia. Joko ei pysty keskittymään siihen mitä halutaan eli pitää ylihäslätä tai sitten tulee jumitus. Sain idean tehdä kosketuskeppiä treeniä ruokakuppi häiriönä. Luopumistahan me ollaan jo nelisen vuotta tehtykin... Viime viikolla kokeilin vinkin saatuani katsekontaktin säilyttämistä vaikka kuppi laskeutuu. Se toimi kyllä ja Musti tajusi tosi nopsaan jujun juonen.

Mutta ai että sen peukun tekeminen oli vaikeaa! Ja varsinkin jos peukku oli laitettuna ruokakupin päälle ja hiukan alaviistoon eli että se ruoka oli siinä silmien edessä! Tein neljä sessiota ja onnistumiset nousi loppua kohti. Eli tää oli TOSI hyvä juttu! Tekemisen kautta sen ruoan vasta saa. Kun sujuu kotona, niin voidaan koittaa alkaa tekemään ulkona ja ehkä mä saan sitten loppujen lopuksi käyttöön kuppipalkan toko-treeneihinkin, huoh.

Heh hee, hengissä ollaan. Näkyy aika kauan kuluneen edellisestä kirjoituksesta, mutta niin on varsinaisesta treenistäkin... Pimuliini on toimittanut seurakoiran virkaa päätyönään nyt aika täyden vuoden. Ei sillä silti kai pahemmin nuppia ole keikuttanut, siis sen enempää kuin ennenkään.

Nyt on jostain syystä alkanut itsellä taas treenihammasta kolottamaan, mikä on vain hyvä merkki. Parin kerran näyttelykurssi tuli käytyä ja sinne näyttelyynkin me ollaan itsenäisyyspäivänä menossa. Huoh, siitä ei kyllä välttis hyvä heilu :-D Ollaan me koitettu aktivoitua myös toko-saralla ja nyt on jo yks ryhmätreeni takana. Mistäs niitä mukavia treenikavereita taas löytyikään? Mun vakkari muilutettiin itään ja yksin on tylsää seisoa sateessa. Eikä mulla ole edelleenkään silmiä selässä ja itseään on tyhmä piiskata... Vapaaehtoisille tarjolla mehua ja keksejä <3 ?

Tein jäljen sorapohjalle, jossa muutamia isompia kivenlohkareita ja tosi vähän pientä pajunkasvustoa. Annoin vanheta reilun tunnin, suoralla jäljellä neljä esinettä, pituutta 200-250 metriä.

Janan tynkä oli vain pari metriä ja aikamoista säätöä taas. Liikaa vauhtia alustasta huolimatta, mutta kaikki esineet nousi hyvin ja innokkaasti. Pitää muistaa ottaa autoon eri valjaat jäljelle, koska noi oranssit jotenkin vetää pahasti kaulan kohdalta ja Pimua alkaa köhityttämään :-( Laitoinkin jossain vaiheessa hihnan pannasta kiinni ja mahan alta.

Ollaan kyllä tottisteltu siellä täällä ja oltu kyllä ihan aktiivisia, mutta blogiin asti en saa treenejä kirjattua. Alkaa blogin merkitys katoamaan... katotaan, että kuinka kauan tätä jaksan vielä kirjoitella.

Viime aikoina olen yrittänyt treenata kestoa superpalkalla. Eli ensin näyttänyt ruokapurkkia ja nostattanut sillä. Eli ajatuksena saada PImulle vahva mielikuva palkasta tekemisen ajaksi, jolloin minun jännittämiseni ei niin kiusaisi sitä. Ihan ok, mutta kun ei tästä tahdo tulla mitään. Labramoottorin ajatus tahmaa ja liike katkoo. Kaikki alkaa hyvin helposti tapahtua kuin hidastetussa filmissä, kun ruoka lyö yli. Puuh, tätähän ollaan tietyllä tavalla tehty aina kotona ruokakupin kanssa ja vieläkin yli kolmen vuoden jälkeen tässä on hankaluuksia. Voin kertoa, että välillä ottaa NIIN pahasti pattiin. Ehkä pientä edistystä on kuitenkin tapahtunut, vaikka onnistumisprosentti huiteleekin jossain tuolla 30% paikkeilla...

Jos (ainakin olen näin yrittänyt tehdä) olen kerta kouluttanut koiran siihen, että väärin tehtyään palkan menettää, niin miten ihmeessä tämä on näin vaikeaa. Kun superpalkan asettaa ja koira epäonnistuu, niin palkkaa ei heru ja se ihan konkreettisesti nostetaan nenän edestä pois. PikkuMusta ei ikään kuin osaa "aktivoitua" tästä vaan laamailee edelleen. Ehkä en osaa nostaa rimaa tarpeeksi hissuksiin?

Minna talloi Pimulle jäljen, jossa useampi kulma ja 6 esinettä. Jälki oli ehken 200m pitkä ja sai vanhentua ainakin 1,5h (aikakäsitys hävisi). Alkuun sellainen parin metrin jana, meni hyvin. Varmasti nosti oikean suunnan, mutta jälki lähtikin vasempaan ja Pimu on käsittämättömän toispuoleinen. Matkalla oli kaksi polun ylitystä, joissa ei ongelmaa. Hiukan jäljestys oli paikoitellen turhan suurpiirteistä, minkä takia yksi esine jäi metsään. Tai oikeastaan esine taisi jäädä, koska pyysin Minnaa tallomaan yhden terävän kulman, joka lähtee oikealle - eli on supervaikea...

Kahdella ekalla palkaksi sai broiskun sydäntä kädestä ja jonkin aikaa rauhoituttiin. Kolmas jäi metsään ja neljäs esine suussa Pimu sitten etenikin pari askelta ennen kuin kääntyi palauttamaan. Himon onnistuneesti hillittyään Pimu sai sitten tältä esineeltä purkkipalkan. Seuraavat nousi hyvin.